Helsingin kaupunginteatterin Pienen näyttämön syksyn ensi-ilta Kuningatarnäytelmä on sykähdyttävän puhutteleva teos ihmisyydestä, uskonnoista, sodasta, rauhasta ja rakkaudesta. Ruotsia 1600-luvulla hallinneesta kuningatar Kristiinasta kertova teos on häkellyttävän ajankohtainen.
Kuningatar Kristiina syntyy sotaisalla kuohuvalla 1600-luvulla naiseksi, jolla on miehen sielu. Kristiinan syntymä on kuvattu näytelmässä mieleenpainuvalla tavalla. Kristiinan roolissa nähdään kaupunginteatterissa vieraileva Elsi Sloan, jonka tulkinta Kristiinasta syöksyy suoraan syvälle katsoja mielen ja sielun sopukoihin.
Sloanin kuningatar Kristiina herättää henkiin teatterin näyttämölle kolmensadan vuoden takaiset tapahtumat ja etenkin sukupuolten ja säätyjen tiukat roolit ja normit. Kuningassukuun syntyneellä siniverisellä liikkumavapautta on aavistuksen enemmän kuin orvolla aatelistytöllä, saati talonpoikaissäädyn edustajalla.
Kristiinaa ohjaa vahva oma tahto sekä usko, joka muuttaa mahdottomia mahdolliseksi. Hän ei vain riko rooliodotuksia vaan luo uudenlaista ja todella paljon aikaansa edellä olevaa ihmiskuvaa.
Kristiinan syntymä aloittaa näytelmän huikean visuaalisesti loistavan kohtauskavalkadin. Kuningataräidin verenpunaisten tyllialushameiden alta puristuu maailmaan ja laskeutuu näyttämölle liukumäkeä pitkin alaston vauva aikuisen ihmisen ruumiissa. Tuleva kuningas, jonka piti olla poika, mutta joka onkin tyttö.
Kristiina syntyy maailmaan, jossa kohdullisten osana on synnyttää, kohduttomien siittää ja sotia. Kristiina kieltäytyy alistumasta synnyttäjän rooliin, eikä hän myöskään halua sotia vaan pyrkii rauhaan. Hän onnistuu välttämään roolinsa äitinä peräänantamattomuudellaan, älykkyydellään ja oveluudellaan, mutta turvaten kuitenkin Ruotsin kruunun ja hallitsijan jatkumon.
Kristiina luopuu kruunusta, kääntyy katoliseen uskoon ja jatkaa elämäänsä Roomassa. Hän on ensimmäinen Rooman Pietarinkirkkoon haudattu nainen. Kruunusta luopumisen jälkeisistä vaiheista nähdään näytelmässä vain välähdyksiä.
Kuningatarnäytelmä luo teatterilavalle taikapiirin, jossa hevosenpäinen näyttelijä muuttuu kuin aidoksi sotaratsuksi, veri näyttää aitoa aidommalta ja rakkaus ravisuttaa maailman perustuksia.
Näytelmän teemat ovat synkkiä; kuolema on tuttu vieras etenkin sotien mutta myös nälän, sairauksien ja noitavainojen seurauksena. Jussi Moilan oivaltava teksti tuo synkkyyteen kuitenkin ajoittain huumoria, joka saa nauramaan ääneen kuten Carl Gustavin tokaisu: Minä pidän sotimisesta, sillä kihlausaikaamme verrattuna se on rentouttavaa puuhaa (vapaasti mukaillen). Näytelmä vilisee aitoja historiallisia hahmoja kuten filosofi Descartes, jonka tieteitä rakastava ja totuutta etsivä kuningatar Kristiina kutsui Ruotsiin. Hoviväki epäilee Descartesia vähäpätöiseksi apurahafilosofiksi.
Jokaisen näyttelijän roolisuoritus on vaikuttava. Lavalla on kymmenen vahvaa ammattilaista, joista moni tulkitsee useampia rooleja. Jussi Moilan teksti, Sini Pesosen ohjaus, Tinja Salmen skenografia ja lavastus, Toini Nissisen skenografian ja videosuunnittelun toteutus, Henna-Riikka Taskisen pukusuunnittelu, Kaisa Torkkelin koreografia, Aleksi Sauran sävellys ja äänisuunnittelu, Kari Leppälän valosuunnittelu, Pia Malmbergin naamioinnin suunnittelu ja Henna Piirton dramaturgia yhdessä näyttelijöiden roolisuoritusten kanssa yltää tasolle, jota on vaikea ylittää ja jossa kaikki palaset loksahtavat kodilleen luoden upean teatterielämyksen, jonka taikapiiriin ja toisaalta ajankohtaisiin kysymyksiin katsoja palaa mielessään yhä uudelleen.
Kuningatarnäytelmän ensi-ilta oli Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 28.8.2025
Lisätiedot ja liput: www.hkt.fi
teksti Päivi Arvonen, kuva Cata Portin, kuvassa Elsi Sloan, Aino Seppo
