Moderni Lentävä hollantilainen juurettomuuden ja kaipauksen myrskyssä

Suomen kansallisooppera tuo Wagnerin 1843 Dresdenissä ensi-esitetyn Lentävän hollantilaisen someaikaan. Oopperan keskeinen sanoma aidon kestävän rakkauden ja elämän mielekkyyden etsimisestä on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Wagnerin mukaan Lentävän hollantilaisen hahmossa puhuu ihmisluonnon keskeinen piirre, kaipaus lepoon elämän myrskyissä. Kasper Holtenin ohjaaman Lentävän hollantilaisen maailma on moderni; lavalla kuvataan niin kännyköillä kuin videokamerallakin. Videokameran kuvan heijastaminen näyttämön taustalle toimii loistavana tehokeinona ajassa, jossa olemassaolon mittarina on twiittien ja somepäivitysten määrä.

Wagner kirjoitti Lentävästä hollantilaisesta esseen, jossa käy läpi yksityiskohtaisesti oopperan päähenkilöiden luonteita.

Ohjaaja Holten on ohjauksessaan halunnut pohtia ja tuoda esille, mitä sanottavaa Lentävällä hollantilaisella on juuri meille nykyaikana.

”Me kaikki elämää päivittäin myrskyssä, matkustamisen, lentokenttien ja langattoman internetin informaation virran keskellä. Se kaikki saa sielun värähtelemään maailman mukana mutta joskus kaikkea on liikaa. Miten tässä myrskyssä pysty elämään”; Juhani Koivisto kirjoittaa Lentänen hollantilaisen käsiohjelmassa otsikon Uusia näkökulmia klassikkoteokseen alla.

Lentävän hollantilaisen tarina on vanha. Wagner oli tutustunut tarinaan maailmaa kiertävästä Lentävästä hollantilaisesta Riiassa 1830-luvulla.  Kansallisoopperan Lentävä hollantilainen on ylellistä elämää viettävä maailmaa kiertävä kuvataiteilija, joka kokee olevansa kirottu ; maanisten maalausjaksojen välissä hän viettää eroottisia hetkiä naisten kanssa mutta on kuitenkin kykenemätön solmimaan todellisia tunnesiteitä.

Lopulta kuvataiteilija kohtaa naisen, joka on valmis elämänmittaiseen rakkauteen ja uskollisuuteen, mutta mies ei jaksa uskoa naisen rakkauteen ja tappaa itsensä. Nainen omistaa loppuelämänsä miehen muistolle.

Baritoni Olafur Sigurdarson Lentävänä Hollantilaisena ja sopraano  Minna-Liisa Värelä Hollantilaiseen rakastuvana Sentana ovat loistava pari, joiden ääntä olisi kuunnellut ja näyttelemistä katsellut enemmänkin lähes kolmituntisessa esityksessä.  Lavalla on myös iso joukko taitavia tanssijoita, jotka taipuvat niin eroottisiin päiväuniin kuin synkkiin painajaisiin.

Wagnerin maagisia sävyjä saava musiikki vie syviin tunnesyövereihin ja saa pohtimaan elämän meren majakoita ja satamia.

Päivi Arvonen, teksti

Kuva: Heikki Tuuli