Vantaalaisen varaosamyyjän salaiset unelmat

Helsingin kaupunginteatterin Studio Elsan näyttämö tarjoaa Kari Hotakaisen nauruhermoja takuuvarmasti kutkuttavaa tekstiä monitaitoisen Rauno Ahosen tulkitsemana. Ahonen esittää puolitoistatuntisen aikana reilua kymmentä eri roolia. Roolinvaihto sujuu Ahoselta niin taidokkaasti, että katsoja välillä lähes unohtaa saman näyttelijän olevan asialla. Pianisti Kaisa Kulmala kuljettaa tarinaa ja henkilöhahmoja piano- ja viulumusiikillaan. Kulmalan ja Ahosen yhteistyö on ihailtavan saumatonta.Näytelmän alaotsikko on puhutteleva: ”Kokonaiselle ihmiselle ei ole sosiaalista tilausta juuri nyt”. Näyttämöllä nähdäänkin välähdyksiä eri persoonista. Katsojan tulkittavaksi jää, kertooko näytelmä rinnan kahta tarinaa vantaalaisesta varaosamyyjästä ja Buster Keatonin elämästä vai onko Buster Keaton vantaalaisen varaosamyyjän salaisten ja toteutumattomien toiveiden ilmentymä, johon varaosamyyjä eläytyy yksinäisinä hetkinään.

Tekstin monitulkintaisuutta korostaa myös se, että ainakin Studio Elsan uusinta-ensi-illassa 14. tammikuuta yleisö reagoi naurullaan hyvin erilaisissa kohdissa. Yksi näytelmän hykerryttävimmistä hahmoista on neuroottinen tutkija ja terapeutti, jonka malli lienee ollut helppo hakea arkielämän esimerkeistä. Välillä lavalla olivat mielestäni aivan selvästi Remu Aaltonen ja Paavo Väyrynen eleineen, ilmeineen ja äänenpainoineen.

Näytelmä antaa myös viitteellisiä faktoja viime vuosisadan alussa Yhdysvalloissa eläneestä Buster Keatonista (1895-1966), joka tuli tunnetuksi erityisesti mykkäelokuvien koomikkona ja ohjaajana. Kari Hotakainen on kirjoittanut myös WSOY:n julkaiseman romaanin Buster Keaton, elämä ja teot, joka pohjautuu väljästi Buster Keatonin elämäntarinaan.

Näytelmän keskeiset teemat ovat ajankohtaisia ja universaaleja: lapsuuden merkitys, perheen ihmissuhteet, elämän mielekkyys, oman paikan löytäminen ja rakkauden kaipuu. Katsoja voineekin valita myös näkökulmansa: Buster Keaton, elämä ja teot -esitys on nautittavaa viihdettä, mutta myös viiltävää analyysiä ihmisyyden ytimestä.

Näytelmä päättyy koskettavaan lauluun Nature Boy, jonka sanoma sopii ohjenuoraksi jokaisen elämään: Tärkeintä elämässä on rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Eden Ahbezin vuonna 1947 sanoittaman ja säveltämä Nature Boy tuli tunnetuksi vuonna 1948 Frank Sinatran levyttämänä ja on siitä lähtien kuulunut lukuisien artistien repertuaariin.

There was a boy
A very strange enchanted boy
They say he wandered very far, very far
Over land and sea
A little shy
And sad of eye
But very wise
Was he

And then one day
A magic day he passed my way
And while we spoke of many things, fools and kings
This he said to me
”The greatest thing
You’ll ever learn
Is just to love
And be loved
In return”

”The greatest thing
You’ll ever learn
Is just to love
And be loved
In return”

Buster Keaton, elämä ja teot –näytelmä Helsingin kaupunginteatterin Studio Elsassa 20.2. asti. Näytelmän kantaesitys oli 16-11- 2006 Teatteri Takomossa.

Julkaistu Toisin Sanoen -verkkolehden blogissa 15.1.2010